VALO oppilaitoksissa
Toimintakuvaus
Koulut ovat perinteisesti olleet keskuksia, joista uudet ideat ovat levinneet ympäröivään yhteisöön. Elämme nopeasti muuttuvassa maailmassa, mikä asettaa aivan uusia vaatimuksia yksilöille ja yhteisöille. Uusia ideoita levittääkseen koulujen kuuluisi kulkea kehityksen kärjessä. Onhan koulujen tehtävä kasvattaa tulevaisuuden aikuisia ja antaa heille eväitä elämässä selviämiseen ja hyvään elämään.
Jotta koulu selviytyisi sille asetetuissa tavoitteissa ja odotuksissa on kyettävä löytämään uusia toimintatapoja ja ratkaisuja, jotka palvelevat koulujen tarpeita ja huomioivat sen, että käytettävissä olevat resurssit ovat yhä rajallisemmat. Keskeiset muutostrendit asettavat haasteita oppimiselle ja koulutukselle. Tällaisia megatrendejä ovat:
- väestön ikääntyminen ja monikulttuurisuus
- globaali markkinatalous
- työn sisällön ja vaatimusten jatkuva muutos
- verkostoituminen
- tiedon määrän kasvu
- tiedonkulun, median ja elektronisen kanssakäymisen lisääntyminen
- reaaliaikaistuminen
Oppimista ja opetusta tulisikin katsoa siltä kantilta mitä taitoja ja tietoja tulevaisuuden aikuinen tarvitsee. Tulevaisuuden työelämässä työkyky edellyttää jatkuvaa osaamisen ylläpitämistä ja sen kehittämistä - elinikäistä oppimista. Tulevaisuuden osaaminen on myös sitä, että osaa toimia muiden ihmisten kanssa. Niiden valmiuksien harjoittelussa on tärkeätä, että koululla on käytössään ajantasaiset välineet ja että niitä on riittävästi. Koululla ja niiden resursseista päättävillä tulisi olla selkeä ymmärrys siitä, että sen tekemillä valinnoilla ja päätöksillä on vaikutusta tulevaisuuden muodostumiseen.
Tietotekniikan pedagogisessa käytössä törmätään jatkuvasti siihen, että sitä käyttävät oppilaat ja opettajat kokevat, että käytettävät laitteet ja ohjelmistot eivät ole tarkoitukseensa sopivia. Tähän on erilaisia syitä: vanhentunut laitekanta, oppimisen tarpeista tietämätön suunnitteluporras, tukipalveluiden hankala saavutettavuus tai hitaus sekä soveltumattomat ohjelmistot.
Kun tähän tilanteeseen halutaan muutosta, on olennaista ottaa nämä käyttäjäryhmät mukaan suunnitteluun. Koulujen suurin haaste on saavuttaa sellainen tahtotila, jossa koetaan, että tietotekniikan hankintoihin voidaan aidosti vaikuttaa. Hallinnollisten rajojen ylittäminen on tärkeää, jotta vältytään esimerkiksi siltä, että käytettäviä laitteistoja ja ohjelmistoja hankitaan ja hallinnointikäytänteitä suunnitellaan kunnan yleishallinnon ehdoilla, ja vasta sen jälkeen mietitään mitä määritellyillä reunaehdoilla on mahdollista tehdä kouluissa.
Käyttäjien on vaikeaa osallistya suunnitteluun, koska he eivät puhu tietotekniikan asiantuntijoiden kieltä. Tämä saa teknisemmät ihmiset usein tuskastumaan ja kertomaan ivallisia vitsejä. Loppukäyttäjien mielipidettä on kuitenkin pakko kuunnella, jotta työskentely sujuu.
Koulujen tietotekniikan kehittämisen pitäisi olla jatkuva prosessi. Jatkuva ajankäyttö säännöllisiin kokouksiin ei ole ratkaisu. Sen sijaan kouluyhteisölle selkeästi kommunikoitu malli siitä, miten tietotekniikkaongelmia ratkaistaan ja miten tietotekniikkaa kehitetään, on hyvä alku. Jotta tyytymättömyydestä päästään eteenpäin, tyytymättömyydelle kannattaa luoda purkautumiskanava, johon tulleen syötteen kehittämisestä vastaavat käsittelevät. Tällaisessa kehittämisryhmässä on hyvä olla niin koulun tai koulujen, opetustoimen hallinnon kuin tietotekniikan tuottavan organisaation edustajia. Ohessa kuva Kauniaisten suomenkielisen koulutoimen perusopetuksen mallista.
Kauniaisten suomenkielisen koulutoimen perusopetuksen malli
Avoimen lähdekoodin tapauksessa tilanne on toinen: ohjelmistoa ja sen toimintaa saa muuttaa miten haluaa. Tämän vuoksi voidaan menetellä toisin. Jos avoimen lähdekoodin ohjelmisto on sopivin tai edes lähes sopivin, siitä voidaan tehdä muokkaamalla juuri halutun kaltainen. Tässä kohtaa kuvaan astuu kaksi kriittistä tekijää: raha ja ostamisen osaaminen. Ohjelmistojen muokkaaminen on ammattilaisten työtä ja ohjelmistoammattilaisten kanssa keskusteleminen edellyttää jonkin verran teknistä asiantuntemusta ja kokemusta hankinnoista. Kokemusta hankinnoista kouluissa ja kunnissa on, mutta perusratkaisuista poikkeavien ratkaisujen ostamiseen vaaditaan jonkin verran enemmän työtä, kun ohjelmistokehittäjille kerrotaan mitä halutaan ja miten sen pitäisi toimia. Kun ohjelmistoja saa muokata haluamikseen, syntyy hankkimisen kannalta uusi tilanne, joka voi olla hankala käsittää. Yleisin, suljettuja ohjelmistoja koskeva hankintatapa on se, että otetaan vertailuun olemassa olevat tai tarjotut vaihtoehdot ja valitaan näistä sopivin. Täydellistä vaihtoehtoa ei usein ole ja siksi tilanne on toisin päin tarkasteltuna se, että valitaan vaihtoehdoista vähiten epäsopiva. Tämä johtuu siitä, että useimmiten ohjelmistojen muokkaamiseen ei ole lupaa. Tämän ratkaisemiseksi voidaan käyttää asiantuntija-apua.
Toinen toimivaksi osoittautunut strategia on se, että hankintoja tehdään pienissä paloissa. Malli, jossa ajatellaan hankittavaksi yksi suuri ohjelmistoratkaisu, joka ratkaisee kaikki mahdolliset tietotekniikkatarpeet, on harhainen kahdesta syystä: ensinnäkään niin laajan toiminnallisen määrittelyn tekeminen edes tyydyttävästi ei ole mahdollista. Tällaiseen määrittelyyn pitäisi kuvata kaikki tai ainakin suurin osa kouluissa tehtävästä tietotekniikan käytöstä. On selvää että tämä on vaativaa, hidasta ja siksi kallista. Maailma muuttuu ympärillä ja tarpeet sen mukana. Jos suuri osa toiminnoista on keskitetty yhden järjestelmän alle, sitä pitää muuttaa tarpeiden muuttuessa. Näistä syistä opetuksen tietotekninen kokonaisuus kannattaa suunnitella paloista. Palojen keskinäinen yhteensopivuus voidaan varmistaa avoimilla rajapinnoilla.
Kolmas mahdollinen toimintamalli on, että avoimen lähdekoodin ohjelmistoja otetaan käyttöön avoimen lähdekoodin perustuotteina ja tehdään niihin graafisen käyttöliittymän muokkaus käyttäjäkokemuksen parantamiseksi. Tällöin käyttäjäorganisaatio voi toteuttaa päivitykset tuotteisiin yhteisölähtöisesti ilman, että resursseja käytetään varsinaisen ohjelmistotuotteen muokkaukseen. Mallissa voidaan hyödyntää useita eri oppimisen prosesseihin tarkoitettuja avoimen lähdekoodin tuotteita siten, että hyödynnetään niiden välisiä kehittäjäyhteisön ylläpitämiä integraatiota esimerkiksi oppimisalustaan, online-koulutusjärjestelmiin, ePortfoliopalveluihin ja sosiaalisen median palveluihin.
Mietittäessä tietotekniikkaan ja erityisesti oppimisprosessin tukemiseen tarkoitettuja ohjelmistoja tulisi pitää kirkkaana mielessä investoinnin vaikutukset oppimistulokseen. Tuottaako 100 000 euron investointi opetusteknologiaan kymmenkertaisen oppimistuloksen verrattaessa 10 000 euron investointiin? Tämän yhtälön ratkaisemisessa kustannustehokkaasti avoimen lähdekoodin ohjelmistot ja yhteisöt voivat olla keskeisessä asemassa.
Oleellisena osana tietotekniikan ja erityisesti ohjelmistojen hyödyntämisessä on käyttäjien ymmärrys teknologian käytöstä osana omaa opetusprosessia. Ja vielä olennaisempaa on käyttäjien (opiskelijoiden ja opettajien) yhteinen ymmärrys teknologian roolista osana koulun arjen oppimisympäristöä.