Ohjelmien asentaminen GNU/Linuxiin on laaja aihe, sillä jokaisella GNU/Linux-versiolla on oma tapansa tehdä asioita. Monet ovat ohjelman apt-get (Advanced Packaging Tool) versioita. Tätä käyttää Debian, Ubuntu, gNewSense ja näiden jakeluversioiden sukulaiset. Toinen vaihtoehto on yum (Yellowdog Update Manager), jota käyttää Fedora, BLAG ja joukko muita jakeluita. Perussyntaksi on:
$ sudo apt-get install paketinnimi
$ sudo yum install paketinnimi
Monet ohjelmien apt-get ja yum toiminnot ovat saman nimisiä ja toimivat samalla tavalla, mutta eivät kaikki. Kun tahdot mennä tässä kuvailtuja yksinkertaisia tapauksia pidemmälle, tarkasta dokumentaatio sille ohjelmalle, jota käytät.
Nämä esimerkit käyttävät komentoa sudo muistuttamaan sinulle, että ohjelmien asentaminen ja konfiguraatiotiedostojen muokkaaminen vaativat pääkäyttäjän oikeuksia. Voit käyttää joko komentoa sudo jokaisen komennon kanssa tai siirtyä pääkäyttäjäksi komennolla su. (Muista poistua pääkäyttäjän istunnosta ennen kuin jatkat normaalia työskentelyä.)
Jokaiselle komennolle on monta valitsinta. Kokeile tätä komentoa poistaaksesi paketin.
$ sudo apt-get remove paketinnimi
$ sudo yum remove paketinnimi
Kone lukee ohjelmavarastojen sisällysluettelot ja päivittää paikallisen pakettitietokannan.
$ sudo apt-get update $ sudo yum update
Asentaaksesi kaikki saatavilla olevat uudemmat versiot paketeista.
$ sudo apt-get upgrade
Korjataksesi hajonneet riippuvuudet, mikäli sellaisia on.
$ sudo apt-get --fix-broken
Komennolla yum ei ole tätä valitsinta. On olemassa muita tapoja käsitellä hajonneita RPM -pakettiriippuvuuksia, mutta ne tarvitsevat enemmän apua, kuin voimme tässä tarjota.
Käyttäjät voivat määritellä useampia ladattavia pakettivarastoja muokkaamalla tiedostoa /etc/apt/sources.list pääkäyttäjänä. Ole varovainen. Tee varmuuskopio nykyisestä tiedostosta ennen kuin teet muutoksia.
Kaikki GNU/Linuxit antavat käyttäjän asentaa ohjelmia lähdekoodia käyttäen. Asentaaksesi ohjelmia Debian-tyyppisistä paketeista, voit käyttää
$ apt-get source paketinnimi
Ohjelma yum ei käsittele asennuksia lähdekoodista.
Lähdekoodista kääntäminen on erityisen tärkeää sellaisille ohjelmille, joita ei ole saatavilla paketteina, tyypillisesti, koska ne ovat liian uusia. Et luultavasti tahdo taistella tämän prosessin kanssa, ellet tiedä hieman GNU/Linuxin komennoista ja tiedostojärjestelmästä, mutta jos päätät tehdä jotain uutta ja ehkä keskeneräistä, tämä on yleisin menetelmä. Jos et tiedä paljonkaan komennoista ja tiedostojärjestelmistä, voit eksyä helposti tehdessäsi avoimen lähdekoodin asennusta. On paras lukea niistä ensin ja jatkaa sitten tästä kohdasta.
Asennus lähdekoodista toimii missä tahansa GNU/Linux -järjestelmässä, jossa on kääntäjä ja siihen liittyvät työkalut ja kirjastot, joten on hyvä tietää miten tämä prosessi toimii, kunhan saat ensin lähdepaketin käsiisi:
cd sen perushakemistoon.Toisen ja kolmannen askeleen suorittamiseksi tarvitset kääntäjän järjestelmääsi. Jotkin GNU/Linux -järjestelmät sisältävät automaattisesti nämä työkalut, mutta muut eivät sisällä. Mikä tahansa järjestelmä, jota käytät tämän kirjan kanssa, luultavasti antaa sinun ladata tässä tarvitsemasi työkalut: etsi paketteja, jotka sisältävät työkalut gcc ja binutils.
Ennen kuin aloitamme sanomme sanasen riippuvuuksista. GNU/Linux kehittäjät eivät aina kirjoita ohjelmaa nollapisteestä alkaen; he käyttävät hyväkseen paljon muiden ohjelmoijien aikaisemmin tekemää työtä. Tämä on viisasta, sillä se säästää aikaa, ja tämän prosessin helpottamiseksi monet kiltit ihmiset ovat tehneet koodikirjastoja, joita muut voivat helposti käyttää omissa ohjelmissaan. Nämä kirjastot on tallennettu pysyviin sijainteihin GNU/Linux-järjestelmässä, yleensä niihin hakemistoihin, joiden nimet alkavat /lib, /usr/lib ja /usr/share/lib.
Jos asennat sovelluksen, joka vaatii tiettyjä kirjastoja, se on helppoa niin kauan kuin sinulla on nuo kirjastot valmiiksi asennettuina järjestelmässäsi. Jos sinulla ei kuitenkaan ole vaadittuja kirjastoja, joudut etsimään ja asentamaan ne. Jos ohjelmoijat ovat olleet ajattelevaisia, he ovat lisänneet ohjelmaan tiedot riippuvuussuhteista joko README tai INSTALL -tiedostoihin, jotka löydät sovelluksen lähdehakemistosta. Jotkut äärimmäisen kiltit ohjelmoijat antavat sinulle nimen ja osoitteen, josta löydät tarpeelliset ohjelmat.
Jos kuitenkin asennat ohjelmaa johonkin muuhun jakeluversioon kuin siihen, jota varten se on ohjelmoitu, kirjastot on usein pakattu eri tavalla kuin kehittäjän järjestelmässä. Tässä tapauksessa joudut ehkä kokeilemaan ja katsomaan virheviestejä: yritä kääntää lähdekoodi, ja kun saat virheviestin, joka kertoo sinulle puuttuvasta riippuvuudesta, yritä asentaa se. Jos et voi asentaa sitä annetulla nimellä, joudut ehkä kysymään joltain kokeneemmalta neuvoa oikean paketin löytämiseen, tai katsoa jakeluversiosi dokumentaatiosta tietoa paketointikäytännöistä.
Yleensä GNU/Linuxin käyttäjät eivät jaksa lukea näitä tiedostoja, he vain suorittavat standardiprosessin ja huomaavat, että konfiguraatiovaiheessa löytyy virhe, joka kertoo heille puuttuvista kirjastoista. nämä laiskat tyypit (tämän kirjoittaja mukaanluettuna) löytävät sitten tarvitut bitit ja palat verkossa ja asentavat ne.
Jos olet kuitenkin uusi GNU/Linuxin käyttäjä, ehdotan että luet tiedostot README ja INSTALL ennen asennusprosessin aloittamista. Se säästää sinulta paljon aikaa ja sydänsurua.
Muista kuitenkin, että vaikka riippuvuuslista voi olla pitkä, voit yksinkertaisesti hankkia kaikki tarvittavat paketit ja asentaa ne yksi kerrallaan seuraten edellisessä osassa kuvattua prosessia, kunnes lopulta sinulla on kaikki unelmiesi ohjelman asentamiseen ja suorittamiseen tarvittava.
Katsotaanpa seuraavaksi asennusprosessia hieman syvällisemmin.
Useimmat ohjelmistolähteet ovat pakattuja "nauha-arkistotiedostoja", joiden loppupääte on yleensä ".tar" tai ".tgz". GNU:n tar -komento voi automaattisesti purkaa tiedostot, jotka loppuvat päätteeseen .gz tai .tgz (mikä merkitsee, että jakelija on käyttänyt GZIP -pakkausta), mutta jos muita pakkauksen muotoja on käytetty (kuten BZIP2 tai LZMA), voit käyttää sopivaa purkamisohjelmaa saadaksesi esille .tar -tiedoston. Käytä komentoa tar purkaaksesi arkiston:
$ tar zxvf paketinnimi.tar.gz
Jossa "paketinnimi" esimerkissä on sen paketin oikea nimi, jonka tahdot asentaa. Komentoa tar seuraa parametrit zxvf ja se purkaa tar.gz -tiedoston ja luo uuden hakemiston kaikista puretuista lähdetiedostoista. Valitsin 'z' määrittää BZIP -pakkauksen; jos tiedostopääte on ".tgz2", määritä BZIP2 -pakkaus käyttämällä valitsinta 'j'. Älä huolestu - jos se ei onnistu purkamaan tiedostoa, saat vain virheviestin. Voit poistaa tar.gz -tiedoston sen purettua itsensä onnistuneesti.
Voit nyt muuttaa työhakemistosi tähän uuteen hakemistoon käyttämällä komentoa cd. Yleensä hakemiston uusi nimi on pakatun lähdepaketin nimi miinus pakkausloppupääte. Jos esimerkiksi pakettini nimi tosiaan oli uusiohjelmapaketti-1.0-alpha.tar.gz, se on komennon tar zxvf suorittamisen jälkeen purettu hakemistoon, jonka nimi on uusiohjelmapaketti-1.0-alpha ja voisit kirjoittaa komennon cd uusiohjelmapaketti-1.0-alpha päästäksesi tähän uuteen hakemistoon. Jos et ole varma tämä uuden hakemiston nimestä, kirjoita ls.
Kun olet uuden hakemiston sisällä, tahdomme sinun aloittavan varsinaisen asennusprosessin. Tehdäksesi tämän joudut useimmiten kirjoittamaan seuraavan komennon:
$ ./configure
Oikein pakatut lähdekoodin jakeluversiot sisältävät yleensä skriptin, joka tarkastaa tarvitut apuohjelmat ja binääritiedostot, sekä valmistelee lähdekoodin puun rakennusta ja asennusta varten. Tässä tapauksessa oletamme että se skripti on configure, sillä se on hyvin suosittu valinta sellaiseksi skriptiksi. Joskus joudut käyttämään jotain muuta skriptiä. niissä tapauksissa voit katsoa tietoa tiedostosta README tai INSTALL.
Näytetyssä komennossa voit laittaa pisteen ja kauttaviivan ennen skriptin nimeä (./configure), jolloin kerrot GNU/Linuxille ajaa skriptin, jonka nimi on configure ja joka on nykyisessä hakemistossa (tähän viitataan merkeillä "./"). Tämän jälkeen skripti ajetaan, se tarkastaa millainen tietokone sinulla on, mitä olet jo asentanut, millainen GNU/Linux sinulla on, ja niin edelleen.
Yksi mahdollisuus komennossa configure on erityisen yleinen: valitsin --prefix, joka käskee komennolle configure asentaa tiedoston oletusarvoisesta poikkeavaan sijaintiin. Useimmissa järjestelmissä oletusarvoinen sijainti on hyvä valinta, ja se voi olla se sijainti, josta muut ohjelmat odottavat löytävänsä ohjelman tai kirjaston, jota olet asentamassa. Joskus et voi asentaa ohjelmaa jaettuun sijaintiin tai tahdot sen olevan jossain oman kotihakemistosi alla, sillä tiedät olevasi ainoa sitä käyttävä ihminen. Vaihtaaksesi hakemistoa, johon ohjelma lopulta asennetaan, määrittele se valitsimella --prefix:
$ ./configure --prefix ~/bin/ohjelmani
Yleisin ongelma on, että tässä vaiheessa konfiguraatioskripti pysähtyy ja kertoo että joku ohjelmistokirjasto, jota ohjelma tarvitsee, puuttuu. Jos kohtaat tämän virheen, tarkasta README ja INSTALL -tiedostot siltä varalta, että ne kertovat sinulle tavan korjata ohjelman, jos et saa tätä selville, joudut käyttämään hakukonetta selvittääksesi, mitä ohjelman virheviesti sanoo, ja miten voit korjata ongelman. Tämä merkitsee, että asennus voi joskus kestää päiväkausia, kun etsit ja lataat kaikki tarvitsemasi paketit. Tämä on yksi paketinhallinnan suurista eduista, joiden vuoksi kannattaa käyttää ohjelmia, kuten yum ja apt-get: kun kehittäjät luovat paketteja näihin järjestelmiin, he automatisoivat riippuvuuksien asentamisen.
Joissain tapauksissa riippuvuudet ovat valinnaisia. Skripti configure tukee itse asiassa monia valitsimia. Voit nähdä mitä valitsimia ohjelmistopakettisi tukee ajamalla komennon:
$ ./configure --help
Olettaen, että configure -prosessi lopetti onnistuneesti, seuraava asennusprosessissa kirjoitettava komento on:
$ make
Jos sinulla on monta prosessoria tai prosessoriydintä, voit käyttää useampaa työtä, prosessoinnin nopeuttamiseen lisäämällä valitsimen -j:
$ make -j3
Nämä komennot kääntävät ohjelman sinulle. Sen jälkeen sinulla on paljon käännettyjä tiedostoja, jotka muodostavat yhdessä ohjelmasi. Prosessi make voi kestää jonkin aikaa, riippuen koneesi nopeudesta, sekä asentamiesi pakettilähteidesi koosta. Muiden prosessoritehoa vaativien sovellusten ajaminen voi myös hidastaa prosessia.
Toisessa näytetyssä komennossa valitsin -j3 kertoo komennolle make ajaa kolmea käännösprosessia saamaan aikaan, mikä antaa sinun käyttää prosessoritehoja paremmin, mikäli sinulla on dual-core tai tehokkaampi prosessori. Numero valitsimen -j jälkeen on valinnainen, mutta hyvä peukalosäänti asiaan on prosessoriytimien määrä plus yksi.
Kuten komennon configure tapauksessa, voit kohdata virheitä kääntämisen aikana. Sellaisessa tapauksessa, mikäli et voi korjata ohjelmaa itse, ota yhteyttä ohjelman kehittäjään ja pyydä häneltä kohteliaasti apua, selittäen ongelmasi hyvin selkeästi. Verkkosivu http://www.catb.org/~esr/faqs/smart-questions.html selittää, kuinka voit kirjoittaa kohteliaita ja käyttökelpoisia ongelmaraportteja. Mutta katso ensin onko ohjelmista configure ja make lokitiedostoja. Tämä voi antaa sinulle enemmän tietoa kuin ruudulla näkyi, jopa siinä tapauksessa että näit mitä ruudulla oli, kun teksti vilisi ohi. Voit myös toistaa nämä askeleet, lisäten komentoon " &> logfile" kaapataksesi kaiken ulostulon lokitiedostoon (käytä tiedostonimeä, jota ei ole jo olemassa). Ennen make-komennon toistamista sinun pitäisi luultavasti käyttää komentoa "make clean" poistaaksesi edellisten askelien tekemät askeleet.
Kun make on lopettanut toimintansa ilman virheitä, kirjoita seuraava komento:
$ sudo make install
Tämä asentaa uudet luodut tiedostot ohjelmaasi varten oikeisiin paikkoihin järjestelmässäsi. Tämä on yleensä kohdassa /usr/local/, koska tämä voidaan ohittaa komennon configure valitsimella, kuten olemme nähneet. Koska ohjelmistot on yleensä asennettu jaettuun hakemistoon, johon ainoastaan pääkäyttäjä voi kirjoittaa, sinun täytyy aloittaa komennolla sudo, jotta sinulla on luvat lisätä ohjelmasi. Et tarvitse komentoa sudo, mikäli käsket komennon configure asentamaan hakemistoon oman kotihakemistosi alla.
Joten nyt joudut vain kirjoittamaan sovelluksen nimen pääteikkunaasi ja sen pitäisi toimia. Jos se ei käynnisty, yleinen tapa korjata ongelma on kirjoittaa ldconfig ja yrittää sitten uudestaan. ldconfig päivittää järjestelmän, jotta käyttöjärjestelmäsi tietää, että uusi kirjasto on lisätty.
There has been error in communication with Booktype server. Not sure right now where is the problem.
You should refresh this page.